KANAE

Haiku

38 hakusanaa

  1. 107 Tuskin sana sanottu, kylmät ovat huulet — syksyn tuuli.
  2. 160 Vanha lampi — sammakko hyppää veteen, veden ääni.
  3. 161 Mikä hiljaisuus — kaskaiden laulu tunkeutuu kallioihin.
  4. 162 Kesäkuun sateet kooten virtaa vuolaana Mogami.
  5. 163 Laiha sammakko, älä anna periksi — Issa on täällä.
  6. 164 Varpuset, tilaa, tilaa! Hevonen kulkee ohi.
  7. 165 Elämänlanka-köynnös vei kaivonsankoni — pyydän vettä naapurilta.
  8. 166 ”Ota minulle kuu!” itkee lapsi.
  9. 167 Kevään meri — koko päivän se aaltoilee, aaltoilee hiljaa.
  10. 168 Rypsipelto — kuu idässä, aurinko lännessä.
  11. 181 Syvä syksy — naapurini, mitähän hän puuhaa?
  12. 196 Pieni etana, kiipeä, ihan hiljalleen, Fuji-vuorta ylös.
  13. 209 Kesän heinät — soturien unelmista tämä on jäljellä.
  14. 210 Sairaana matkalla — uneni kiertävät yhä kuihtunutta nummea.
  15. 211 Täysikuu — koko yön kiersin lammen ympäri.
  16. 212 Vuoripolku — jokin liikuttava siinä: orvokki.
  17. 213 Raivoisa meri — Sadon saaren ylle laskeutuneena Linnunrata.
  18. 214 Luumunkukkien tuoksu — ja äkkiä aurinko nousee vuoripolulle.
  19. 215 Lähtevä kevät — linnut huutavat, kalojen silmissä kyyneleet.
  20. 216 Kuolleelle oksalle varis on laskeutunut — syysilta.
  21. 217 Ensimmäinen kylmä sade — apinakin näyttää kaipaavan pientä olkiviittaa.
  22. 218 Montako pilvenhuippua on sortunut — ja tässä vuori kuun alla.
  23. 219 Tämä tie — kukaan muu ei sitä kulje. Syysilta.
  24. 220 Lumi on sulanut — kylä on täynnä lapsia.
  25. 221 Onni aika keskinkertainen, totta vie — minun uusivuoteni.
  26. 222 Tule leikkimään kanssani, varpunen vailla vanhempia.
  27. 223 Älä lyö sitä! Kärpänen hieroo käsiään, hieroo jalkojaan.
  28. 224 Miten herkulliselta näyttääkään satava lumi — höytyväinen, pehmoinen.
  29. 225 Kesäkuun sateet — paisuneen virran edessä kaksi taloa.
  30. 226 Mikä onni ylittää kesäinen joki, sandaalit kädessä!
  31. 227 Elämänlanka — yksi ainoa kukka, sinistä kuin syvä kuilu.
  32. 228 Nuori lehvistö on haudannut kaiken — paitsi yksin Fuji-vuoren.
  33. 229 Suurelle kellolle laskeutuneena nukkuu perhonen.
  34. 230 Yhä uudestaan kysyn: lumi, miten korkealla nyt?
  35. 231 Kukonharjoja — niitä on varmaan neljätoista, viisitoista.
  36. 232 Kevät — muinoin ylväs linnankaupunki, sataviisikymmentätuhatta kokua.
  37. 233 Kesän puuska — pöydän kaikki valkoiset paperit lentäneet tiehensä.
  38. 234 Vaikka tunkeudun syvemmälle, yhä syvemmälle — sinisiä vuoria.