KANAE

Luonto

40 hakusanaa

  1. 030 Mitä kypsempi riisintähkä, sitä syvempään se painaa päänsä.
  2. 101 Kuun ylle pilvet, kukkien ylle tuuli.
  3. 102 Lumi ei taita pajua.
  4. 104 Vuori ei ole jalo siksi, että se on korkea.
  5. 106 Syksyn aurinko putoaa kuin sanko kaivoon.
  6. 109 Joki virtaa lakkaamatta, eikä se silti ole koskaan sama vesi.
  7. 110 Lumi on taivaasta lähetetty kirje.
  8. 111 Pitääkö kukkia katsoa vain täydessä kukassa, kuuta vain pilvettömänä?
  9. 126 Yksi lehti putoaa, ja tiedetään syksyn tulevan maailmaan.
  10. 135 Kyntää poudalla, lukea sateella.
  11. 136 Kukat, linnut, tuuli, kuu.
  12. 160 Vanha lampi — sammakko hyppää veteen, veden ääni.
  13. 161 Mikä hiljaisuus — kaskaiden laulu tunkeutuu kallioihin.
  14. 162 Kesäkuun sateet kooten virtaa vuolaana Mogami.
  15. 164 Varpuset, tilaa, tilaa! Hevonen kulkee ohi.
  16. 165 Elämänlanka-köynnös vei kaivonsankoni — pyydän vettä naapurilta.
  17. 167 Kevään meri — koko päivän se aaltoilee, aaltoilee hiljaa.
  18. 168 Rypsipelto — kuu idässä, aurinko lännessä.
  19. 175 Kukat kestävät seitsemän päivää.
  20. 181 Syvä syksy — naapurini, mitähän hän puuhaa?
  21. 209 Kesän heinät — soturien unelmista tämä on jäljellä.
  22. 211 Täysikuu — koko yön kiersin lammen ympäri.
  23. 212 Vuoripolku — jokin liikuttava siinä: orvokki.
  24. 213 Raivoisa meri — Sadon saaren ylle laskeutuneena Linnunrata.
  25. 214 Luumunkukkien tuoksu — ja äkkiä aurinko nousee vuoripolulle.
  26. 216 Kuolleelle oksalle varis on laskeutunut — syysilta.
  27. 217 Ensimmäinen kylmä sade — apinakin näyttää kaipaavan pientä olkiviittaa.
  28. 218 Montako pilvenhuippua on sortunut — ja tässä vuori kuun alla.
  29. 220 Lumi on sulanut — kylä on täynnä lapsia.
  30. 224 Miten herkulliselta näyttääkään satava lumi — höytyväinen, pehmoinen.
  31. 225 Kesäkuun sateet — paisuneen virran edessä kaksi taloa.
  32. 227 Elämänlanka — yksi ainoa kukka, sinistä kuin syvä kuilu.
  33. 228 Nuori lehvistö on haudannut kaiken — paitsi yksin Fuji-vuoren.
  34. 231 Kukonharjoja — niitä on varmaan neljätoista, viisitoista.
  35. 233 Kesän puuska — pöydän kaikki valkoiset paperit lentäneet tiehensä.
  36. 234 Vaikka tunkeudun syvemmälle, yhä syvemmälle — sinisiä vuoria.
  37. 281 Lumi, kuu, kukat.
  38. 286 Keväällä — aamunkoitto.
  39. 292 Tagon lahdelle tullessani näen: Fujin korkealla huipulla, valkoisena, sataa yhä lunta.
  40. 299 Maa on tuhottu; vuoret ja virrat pysyvät.